Ponin isä Marig Men Duktig on Virtuaalitalli Dein superhieno jalostusori. Sillä on useita jälkeläisiä, joista suurin osa on Dein kasvatteja. Ori itse on niittänyt menestystä niin näyttelyissä kuin kilparadoillakin. Ori on kantakirjattu toisella palkinnolla ja palkittu arvonimellä VIR MVA Ch. Se on myös saavuttanut ensimmäiset palkinnot Yleislaatuarvostelussa ja KRJ:n laatuarvostelussa.

Ponin isänisä Liljas Hjälpsam on Ruotsin russjalostuksessa melko käytetty jalostusori, joka aikaisemmin kilpaili aktiivisesti aluetasolla helpoissa luokissa sekä kouluratsastuksessa että esteillä. Ori oli väriltään mustanruunikko ja säkäkorkeutta siltä löytyi huimat 130 senttiä. Kouluratsastuksessa ori oli kuitenkin parhaimmillaan, sen vaivatonta työskentelyä oli mukava katsoa. Luonteltaan Liljas Hjälpsam oli kuitenkin hieman temperamenttinen ja vaati usein kokeneen käsittelijän, eikä se ollut pikkulasten ratsuksi soveltuva. Orista on saatu monia hienoja ja menestyneitä varsoja.

Isänisänisä Aktuell Trollkonst oli aikansa yksi hienoimpia ponioreja. Tämän punaruunikon pikkuoriin (korkeutta vain 119 cm) kohtalo tosin oli muutamaan otteeseen katkolla loukkaantumisten takia, mutta kärsivällisen omistajan hoivissa se kuntoutui yhä uudestaan helppojen kouluratojen mestariksi. Se menestyi myös hyvin näyttelyissä, olipahan muutaman kerran myös näyttelyiden best in show-tittelin haltija. Kilpauransa jälkeen ori siirtyi jalostuskäyttöön ja moni tammanomistaja astuttikin tammansa sillä. Orin tiinehtyvyysprosentti ei kuitenkaan ollut hyvä ja se ruunattiinkin melko pian.

Isänisänemä Busig Dam oli alunperin vahinkovarsa, mutta sen isä tunnistettiin jalostukseen hyväksytyksi oriksi. Jo nuorena Busig Damille opetettiin ratsastuksen salat, ja siitä tulikin erään ratsastuskoulun luottoponi. Vanhoilla päivillään se myytiin kuitenkin siitoskäyttöön pienelle tallille, jossa vielä energinen tamma sai kaksi varsaa, joista toinen oli Liljas Hjälpsam. Orin vieroituksen jälkeen Busig Dam meni kuitenkin sen verran huonoon kuntoon, että se katsottiin parhaaksi lopettaa. Tämä kuvankaunis ruunikko, 124 senttinen tamma laukkasi vihreämmille laitumelle 24-vuotiaana.

Ponin isänemä Rapp Fröken syntyi hyvin pienikokoisena ja se sairasteli nuorena usein. Tammasta ei uskottu kasvavan koskaan täysin tervettä ja käyttökelpoista ponia, joten se meinattiin lopettaa jo kaksivuotiaana. Lopulta Duken kasvattajan tytär ihastui kömpelöön poniin, ja päätti ostaa sen. Nyforsien hoivassa tamma vahvistui, ja siitä kasvoi oikein miellyttävä, joskin ujo tamma. Rautias tamma venyi lopulta 126 cm mittoihin, eli varsin hyvänkokoiseksi. Ratsuna Rapp Fröken oli kotikentillä loistava, mutta tamma ei koskaan viihtynyt uusissa paikoissa ja epäonnistui helposti, joten sen kilpaura jäi lyhyeksi. Kotona se kuitenkin oli perheen pienimpien ilona ja synnytti neljä varsaa.

Isänemänisä Äcklig Sockervadd ei ollut ehkä rakenteellisesti korrektein, tältä punaruunikolta, 127 senttiseltä oriilta tuntui löytyvän pituutta jaloissa vaikka muille jakaa. Tästä huolimatta ori oli kisaradoilla sykähdyttävä näky, joskin orin temperamentti räiskyi välillä normaalin hevosharrastajan silmin vähän liikaakin. Se onnistui luonteikkuudestaan huolimatta voittamaan kisoja, eikä se ole periyttäynyt kovapäisyyttään ollenkaan.

Isänemänemä Riktning oli punarautias, 128 senttinen tähtipää. Tamman kisaura ei ollut aivan sillä tasolla mitä sen vanhempien perusteella olisi odotettu, mutta ihan hyviä perustuloksia kisaradoilta on tarttui tamman mukaan. Kun se ei alkuperäisen omistajansa hoivissa loistanutkaan kisakentillä, päätti tämä myydä sen. Riktining päätyikin russponeja kasvattavan perheen hoiviin jalostusponiksi.

Ponin emä Morgonstjärna on myös Dein russponien kantatammoja, tosin tämä kaunis tamma ei vielä ole niittänyt menestystä sulhasensa lailla. Tammalla on kuitenkin kaksi jälkeläistä.

Emänisä Antons Stjärnaoli vaaleanrautias, 128 senttinen yleisratsu, kävi se myös jonkun verran raveissakin. Oriilla kisattiin vaihtelevalla menestyksellä niin koulussa, esteillä kuin valjakossakin, esteillä se kylläkin monet kerrat tiputti puomeja niin että kolisi tai sitten kiersi erikoisesteet mahdollisimman kaukaa. Koulussa ponilla sujui paljon paremmin, sen liikkeet olivat kauniita ja sen menoa oli ilo katsella. Tämä ori oli tuntemattomien mielestä hieman ruunamainen ja ihan liian kiltti oriksi, mutta ne jotka oriin tunsivat, tiesivät että se ei näyttänyt todellista, orimaista luonnettaan sellaisille joita se ei tuntenut.

Emänisänisä Anton v. Stufroll oli liinahtava vaaleanrautias ja pienikokoinen - vain 118 senttinen - poni joka aina jekkuili ja ärsytti ihmisiä tahallaan, monet kerrat se oli myös karannut naapurin kaurapeltoon ja juoksuttanut ihmisiä parikin tuntia perässään ennen kuin antautui. Hyvin vikkelä ori siis oli, se pärjäsi vikkelyytensä ansiosta mainiosti esteratsastuksessa ja tykkäsikin siitä. Erikoisesteillä se hieman aina jaksoi esittää pelkuria ja pukkeja tuli minkä kerkesi, mutta silti kyllä yli mentiin kun ratsastaja pyysi nätisti. Anton v. Stufroll toimi myös koko ikänsä jalostusorina ja kierteli monissa näyttelyissä hyvin tuloksin.

Emänisänemä Ankys Prima oli hyvä monitoimiponi joka pärjäsi jotenkuten kaikissa lajeissa joissa kilpaili edes satunnaisia kertoja. Kuitenkin, vaikka 127 senttinen rautias tulee suurimmaksi osaksi koulupainotteisesta suvusta, tämä tamma pärjäsi hyvin myös raviradalla ja menestyi monessa lajissa. Liki 20-vuotiaana Ankys Prima siirtyi kokonaan siitostammaksi, sillä ei enää pystynyt kilpailemaan selkä- ja jalkavaivojen takia mutta se oli omiaan siitoksessa ja sai paljon hyviä varsoja, nekin menestyvät hyvin kouluratsuina ja ravureina.

Emänemä, kaunis, ruunikko, 129 senttinen Valentina S niitti tuloksia kouluratsuna ja näyttelyissä, hyvin kaunis ja hyväluonteinen tamma. Poni oli kylläkin herkkä stressaamaan ja monet kerrat se on vaihtanut omistajaa stressaamisen vuoksi, kun viimein pitkän taipaleen jälkeen pysyvä loppuelämän koti löytyi, ei Valentinasta ollut enää kilpakentille sillä se oli muuttunut täysin hermoraunioksi monista muuttokerroista. Sen viimeinen omistaja käyttikin tammaa siitokseen ja aloitti Valentinan avulla russponikasvatuksen pienellä tallillaan.

Emänemänisä, vaaleanpunarautias, 127 senttinen ori Kanske Inte on Ruotsin puolella kohtalaisen tunnettu menestyksestään poniratsukoiden koulukilpailuissa. Vaikka oriin koulutustaso ja osaaminen eivät olekaan päätä huimaava - vahva helppo B ja jotain helpon A:n liikkeitä -, on oriilla kuitenkin erittäin näyttävät liikkeet russponiksi. Oriin luonnetta on ylistetty maasta taivaisiin, sillä pienet lapsetkin voivat käsitellä sitä ilman mitään ongelmia.

Emänemänemä Silva S oli kaunis ja hyvärakenteinen rautias poni, joka toimi pääosin näyttelyponina ja siitostammana. Tammalla oli korkeutta 123 senttiä. Siitosuransa ohella tätä rautiasta ponia nähtiin paljon myös esteradoilla, välillä myös maastoesteillä. Silva oli välillä turhankin nopea liikkeissään sillä usein sen hätiköidyt radat päätyivät hylkäämiseen esteiden ohittamisesta tai puomien kolistelusta, aina se silti radan jälkeen esitti voittajaa ja käyttäytyi yhtä riehakkaasti kuin vuotias varsa.